HISTORIA

• 1905 Paperipussitehdas ja Kauppa Oy perustettiin Tampereelle.
• 1979 Amer-yhtymä osti yrityksen (Hyppölä Oy).
• 1981 HelPap (Helsinki) ostettiin.
• 1985 Amerpap-nimi otettiin käyttöön (Amer-yhtymä Oy Amerpap).
• 1993 Amerpap Oy, Metsä-Serla ostaa 75 % Amerpapin osakekannasta.
• 1994 Amerpap East Ltd Venäjältä (Pietari) aloittaa.
• 1994 Amerpap Eesti AS Virossa (Tallinna) aloittaa.
• 1995 Amerpap Latvia SIA Latviassa (Riika) aloittaa.
• 1997 Amerpap Poligrafija UAB Liettuassa (Vilna) aloittaa.
• 1998 Metsä-Serlan omistusosuus 100 %.
• 2000 Baltian maiden tytäryhtiöt myytiin konsernin sisäisellä kaupalla NMF Eastille.
• 2001 M-realin tukkuriryhmän nimeksi tuli Map.
• 2005 Map Suomi täyttää 100 vuotta.
• 2007 Map Suomi Oy ja Antalis Oy yhdistyvät.

Map Suomen juuret ovat tsaarinajan Suomessa: Aleksi Hyppölä alkoi vuonna 1906 matkustaa pitkin maata paperipusseja sekä eri tehtaiden papereita ja pahveja kauppaamassa. Seuraavana vuorossa oli tukkukaupan perustaminen, ja pian sen jälkeen alkoi pussien teollinen valmistus Paperipussitehdas ja Kauppa Oy:n nimissä.

Vuonna 1883 Jämsässä syntynyt Hyppölä toimi aluksi Tampereella kauppa-apulaisena ja kokeili omankin ruokatavarakaupan pitämistä Kauppahallissa. Helsingin vuosinaan Hyppölä oli jälleen kauppa-apulaisena, kunnes lokakuussa 1904 hänen Tampereelta tuttu toverinsa, kauppias Oskari Erkkilä, ehdotti yhteisen kauppaliikkeen perustamista. Liikkeen nimeksi tuli Erkkilä & Kumpp., ja sen virallinen perustamispäivä oli 15.7.1905. Maistraattiin tehdyn ilmoituksen mukaan yrityksen toimialana oli paperipussitehdas ja aksidenssipainotyöt Tampereen kaupungissa.

Kapinaa ja koskenlaskua

Hyppölä osallistui töidensä ja opiskelujensa ohessa kapinalliseen toimintaan venäläistä sortovaltaa vastaan – hän oli mukana ryhmissä, jotka rikkoivat ja töhrivät venäläisiä katukilpiä. Tihutyöt hiipuivat 1904, kun kenraalikuvernööri Bobrikoff murhattiin ja intomieliset nuorukaiset katsoivat venäläisvallan saaneen ratkaisevan kuoliniskun.

Erkkilä & Kumpp. omisti kolme kauppaa ja Hyppölä oli liikkeen toiminnassa mukana vuoteen 1906. Silloin kansakoulutoveri Sulo Salmelin ehdotti hänelle paperipussien myyntityötä ja Hyppölä muutti takaisin Tampereelle. Pussit valmistettiin Salmelinin tehtaassa Tampereella. Tehdas oli perimätiedon mukaan maitokaupan takahuone, jossa näppärät tytöt valmistivat paperipussit pääosin käsityönä. Tuotteiden raaka-aine oli aluksi kehnoa ja pussien myyminen työlästä, mutta vähitellen laatu parani ja ostajia alkoi kertyä.

Hyppölä oli myyntimatkoilla lähes ympäri vuoden keleistä riippumatta. Matkat eivät rajoittuneet vain eteläiseen Suomeen vaan ulottuivat aina Lappiin asti. Taivalta tehtiin hevoskyydillä, jalkapatikassa, soutaen ja koskia laskien. Pohjoisen kierros kesti kerrallaan kaksi kuukautta.

Osakkeet omaksi

Salmelinin omistama paperipussitehdas siirtyi vuonna 1909 uudelle omistajalle, Paperipussitehdas ja Kauppa Oy:lle. Sen perustajina olivat Salmelin ja Hyppölä sekä muutamia muita liikemiehiä. Tehdas oli ollut toiminnassa tätä ennen jo nelisen vuotta.

Hyppölä jatkoi pussikauppaansa vuoden 1910 lopulle asti. Oman paperi-, kangas-, nahka- ja rihkamatavaroiden tukkuliikkeen hän perusti seuraavan vuoden alussa.

Myöhemmin Hyppölästä tuli yhtiön johtokunnan puheenjohtaja ja isännöitsijä. Hän luopui 1914 näistä tehtävistään ja käväisi Printz & Kni -nimisen puuvillayhtiön palveluksessa. Jo parin vuoden kuluttua hän palasi Paperipussitehdas ja Kauppa Oy:hyn ja vieläpä komeasti: hän hankki haltuunsa yhtiön osake-enemmistön.

Nyt Aleksi Hyppölä oli yhtiön johtaja, mutta hän jatkoi edelleen kauppamatkustamista – tällä kertaa ostaakseen eri puolilta maata loputkin yhtiön osakkeet itselleen. Näin yrityksestä tuli perheyhtiö, jonka johdossa Hyppölä pysyi vuoteen 1959 asti.

Kasvun ja kehityksen aikaa

Yhtiö oli hankkinut 1920-luvun alussa kauppaneuvos Isak Julinin pussitehtaan konekannan, ja näin paperipussien valmistus kasvoi voimakkaasti. Kirjekuorien tuotanto alkoi 1929, kun Saksasta ostettu uusi kone otettiin käyttöön. Se valmisti kuoria suoraan paperirullalta.

Yhtiö keskittyi monien vuosien ajan paperinjalostukseen, mutta samalla myös tukkukauppaa kehitettiin. Maailmansotien välisenä aikana yhtiö nousi merkittäväksi yritykseksi alallaan: esimerkiksi 1938 sen paperivarastot olivat jo yli 1300 tonnia.

Sotavuosien taantumasta selviytyminen vaati useiden vuosien ponnistukset. Paperivarastot saavuttivatkin sotaa edeltäneen tason vasta vuonna 1954. Seuraavana vuonna yhtiön nimi muuttui Hyppölä Oy:ksi. Vuosi 1955 oli toisellakin tavalla merkittävä: yhtiön tukkumyynti ohitti ensimmäistä kertaa jalostuksen osuuden. Tästä käännekohdasta Hyppölä Oy:n kasvu lähti toden teolla käyntiin.

Tukkumyynnin kasvulukujen taustalla oli offsetpaino-tekniikka, joka tuli Suomeen sotien jälkeen. Aluksi painokäyttöön soveltuvaa paperia tuotiin Saksasta, mutta vähitellen sitä alettiin valmistaa myös Suomessa. Tunnetuin tuote oli Ahlströmin valmistama Kaubelart.

Korean sota 1950-luvu alussa aiheutti paperipulan, johon yhtiön toimitusjohtaja Erkki Porramo reagoi isoin ostosopimuksin. Hyppölä Oy sitoutui etukäteen ostamaan valmistajilta tietyn määrän paperia, joten sillä oli aina riittävästi tavaraa varastossa. Asiakkaat oppivat luottamaan siihen, että Hyppölä ei myynyt eioota.

Henkilökunnasta huolehdittiin

Porramon aikana tittelin käyttö ja teitittely olivat vallitseva käytäntö niin Hyppölä Oy:ssä kuin useimmissa muissakin yrityksissä. Aleksi Hyppölän titteli oli "Isäntä", Porramo oli "Ekonomi" ja insinööri Pentti Vesanen oli "Insinööri". Tittelit oli merkitty herrojen ovenpielissä oleviin pahvilappuihin.

Yhtiö huolehti työntekijöistään: sosiaalietuna oli ravitseva puuroannos joka päivä, ja asumiseen oli tarjolla edullisia tehtaan rakennuttamia vuokra-asuntoja. 1960-luvulla perustettiin oma eläkesäätiö. Vanhemmat työntekijät muistavat, että peilejä ja tauluja sai kiinnittää asuntojen seiniin vain patenttinauloilla. Niitä oli saatavana yhtiön konttorista.

Yhteisvastuun tunnetta korostettiin vahvasti vielä 1950- ja 60-luvuilla. Yhteisissä tiloissa oli kylttejä: "Säästäkää kotona ja tehtaalla, koska huonot ajat voivat palata koska tahansa." Allekirjoituksena oli "Isäntä".

Perheyhtiöstä kärkinimeksi

Yhtiö menestyi ja kasvoi nopeasti erityisesti tukkukaupan alalla: 1950- ja 60-lukujen kasvukäyrät olivat miltei pystysuoria. Vuoteen 1970 tultaessa liikevaihto oli kohonnut jo 13 miljoonaan markkaan.

Paperitehtaiden yhdistys Finnpap oli 1970-luvulla voimissaan ja käytännössä jakoi markkinat yhtiöiden kesken. "Yritin siellä sanoa, että sanelupolitiikka tuntuu oudolta. Halusimme ajatella, mitä asiakas tarvitsee eikä mitä Finnpap tarvitsee", vuosien 1980-90 toimitusjohtaja Olli Laiho muistelee.

Amer-yhtymä osti Hyppölä Oy:n 1979, ja sen strategiaa alettiin kehittää. Helsingin Paperiteollisuuden osto vuonna 1981 avasi yhtiölle pääsyn ja ykkösaseman myös pääkaupunkiseudulla. Samalla alettiin tähyillä ulkomaille. Yhtiön nimi muutettiin Amerpapiksi.

Amer osti 1980-luvulla paperitukkuliikkeitä Yhdysvalloista, Hollannista ja Belgiasta. Kun 1970-80-lukujen vaihteessa liikevaihto oli noin 60 miljoonaa markkaa, vuonna 1988 luku oli jo 1,8 miljardia markkaa. Vuosikymmenen lopulla tärkeimpien tehtaiden kanssa päästiin volyymituotteissa yksinmyyntiin perustuvaan yhteistyöhön. Laihon aikana alettiin myös suunnitella ACTIW-automaattivarastoa, josta tulikin merkittävä tekijä toiminnan tehostamisessa.

1990-luvun taantuman aikana Amer-yhtymä myi parhaiten tuottavia yksiköitään, Amerpapin paperitukkutoiminnan Metsä-Serlalle ja kirjekuoritehtaan UPM-Kymmenelle.

"Metsä-Serlan paperituotanto oli varsin Suomi-keskeistä, mutta yhtiö halusi laajentua. Sama päti silloin vielä pieneen Paperitukkukauppa-divisioonaan. Amerpapin menestys oli noteerattu, ja meille alettiin keskittää Itämeren ympärysvaltoihin suunnattuja paperitukkukaupan laajennushankkeita. Perustimme tytäryhtiöt Venäjälle ja Viroon 1994, Latviaan 1995 ja Liettuaan 1997", sanoo vuosien 1993-99 toimitusjohtaja Markku Tynell.

Eurooppalaiseen paperitukkuryhmään

"Vuoden 2000 kesäkuussa Metsä-Serla osti ruotsalaisen MoDo Paperin ja muodosti nykyisen M-realin. Amerpapista tuli osa euroopanlaajuista paperitukkuryhmää", kertoo Jyri Rautakoura, vuosien 2000-2002 toimitusjohtaja.

Amerpapin menestyksen kulmakiviä on ollut yksinmyyntioikeus tehtaiden menestyvissä brändeissä, kuten Galerie Art ja Terreus. Viime vuosina Galerie-tuoteperheeseen on tullut mukaan uudella konseptilla varustettuja papereita ja kartonkeja.

"Amerpapin palvelukonsepti ja valikoimat ovat kehittyneet kilpailussa ja pärjänneet hyvin. Kun yhtiön nimi marraskuussa 2005 muuttui Map Suomeksi, samat ihmiset, palvelut ja tuotteet jatkoivat", toimitusjohtaja Jukka Silventola mainitsee. "Tiiviimpi liittyminen osaksi suurta eurooppalaista Map-ketjua on merkinnyt parempaa kilpailukykyä. Paikallistuntemuksemme on vahva valtti. Pystymme entistä helpommin palvelemaan asiakkaittemme tarpeita eri markkinoilla", Silventola korostaa.